Oli antoisaa saada osallistua päivään ja saada tietää asioista, joihin ei jokapäiväisessä riviopettajan työssä juurikaan törmää. Päivä oli mielestäni oikein hyvin suunniteltu ja toteutettu. Oli mielenkiintoista keskustella aiheista, kun pöydässä oli eri alojen ja koulujen edustajia.
Tavastialaisuus - utopiaa vai realismia?
Jäin miettimään termiä "Tavastialaisuus". Mitä se merkitsee minulle itselleni, kollegoille ja opiskelijoille. Kaikilla meillähän on tarve liittyä ja kuulua yhteisöihin, mihin tarpeeseen koulukin voi varmasti vastata.
Me täällä Matkailukillassa olemme myös tiedostaneet sen. Olemme saaneet sellaista palautetta, että opiskelijoidenkin mielestä on mukavaa kuulua Matkailukiltaan, joka on jotain suurempaa kuin pelkkä oma ryhmä.
Onko Tavastia sitten tuhansine opiskelijoineen ja opettajineen eri kouluissa liian suuri yhteisö opiskelijalle, jotta hän voisi tuntea kuuluvansa siihen? Lukiolaisella on lukiolaisen identiteetti ja ammattiin opiskelevalla omansa...Ehkä sitten tulevaisuudessa, kun nämä rajat rikkoontuvat, niin yhteinen identiteetti on mahdollinen.
Henkilökunnan osalta tilanne on luonnollisesti eri ja osa työntekijöistä tuntee varmasti jo nyt tekevänsä töitä koko koulutuskuntayhtymälle. Tämäkin tunne lisääntyy tulevaisuudessa, kun yhä useamman työkenttään kuuluu muutakin, kuin vain oma osasto tai koulu.
Yksi konkreettinen ideakin heräsi "Tavastialaisuuden" edistämiseksi. Päätimme Tuovin kanssa kutsua muutkin tavastialaiset tutustumaan MRHPK:n toimintaan, kun esittelemme tekemistämme 12.10. täällä i-talossa.
Tämä oli kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää lukea. En usko, että syvää yhteyttä voi kokea kovin ison joukon kanssa. Osalle yhteisöllisyys on tärkeämpää kuin toisille. Aina osa tuntee kuuluvansa sisäpiiriin, osa ulkokehälle ja osa koko leikkikentän ulkopuolelle
VastaaPoista